Kehittelen usein ideoitani pitkään, jolloin aika ja sattuma vaikuttavat teokseen tai jokin löydetty esine voi muuttaa teoksen kulkua. Koen, että aika antaa tiedostamattomalle tilaa toimia ja kehittää ideaa eteenpäin. Käytän teoksissani usein myös ottamiani vanhoja kuvia tai filmejä. Aika antaa myös mahdollisuuden unohtaa kuvan alkuperäinen tarkoitus ja nähdä kuva eri näkökulmasta.
Minua kiinnostaa ihmisen omituinen suhde omaan itseensä – eli luontoon. From the Basement –teossarja syntyi siitä, että olin kerännyt pitkän aikaa kirpputoreilta vanhoja karvalakkeja, vaikka en ole tiennyt mikä niissä viehätti. Ehkä jokin kumma ristiriita, mikä liittyi myös omaan omituisen jakautuneeseen eläinrakkauteen; haluun pitää lemmikkieläimiä sisällä ja toisaalta häätää toisia eläimiä ulos, suojella pientä koiranpentua, mutta syödä toista eläintä ja pukeutua niiden nahkoihin.
Koska en itse voi lukeutua miksikään pyhimykseksi, en teoksillani julista mitään tiettyä kantaa, ennemminkin haluan pohtia suhdettani luontoon ja tuoda esille ihmisen eläimellisen puolen, joka meissä kaikissa on läsnä ohuen sivistyskerroksen alla. Pienikin selviytymistaistelu nostaa meissä esiin eläimen joka voi olla uhka tai voimavara.
Aihepiiristäni huolimatta teoksieni lähtökohta ei niinkään ole filosofinen, vaan pikemminkin psykologinen. Käsittelen teoksissani usein tiedostamattoman eri aspekteja, kuten esimerkiksi aikaa – ajan monitasoisuutta – ja siirtymää, jota esimerkiksi myös paljon käyttämäni hevosaiheet ilmentävät.
From the Basement –valokuvasarja on ollut kokonaisuudessaan esillä Galleria Laterna Magicassa, Helsingissä ja Visavuoren museossa, Sääksmäellä.
Viiden valokuvan sarja
2012
