Piirrä minut – näe minut / Draw me – See me

“Piirrä minut – näe minut”
– yhteisöllinen taideprojekti 2015-2017

Pitkäaikaispotilaan tai laitoksessa asuvan ihmisen voi olla vaikeaa löytää sisältöä elämäänsä, jolloin toivottomuus voi elämän merkityksettömyyden tunteen, eli eksistentiaalisen tyhjiön. Taiteen merkitys hyvinvoinnin lähteenä on yleisesti tunnustettu asia, mutta pelkkä taideteoksen katsominen voi jättää ulkopuolisuuden tunteen, ja olla koskettamatta henkilökohtaisella tasolla.

Uskon, että vuorovaikutteisen taideprojektin avulla on mahdollista luoda kuntoutus- ja hoivalaitosten arkeen elämän merkityksellisyyden tunnetta. Kohderyhmänä yhteisöllisessä taideprojektissamme ovat sairaalan tai kuntoutuslaitoksen vanhukset, muistihäiriöiset, mielenterveyskuntoutujat ja maahanmuuttajat – ihmiset, jotka ovat tilanteeseensa ”kahlittuna” olosuhteidensa pakosta. Tarkoitus on luoda yhteinen hetki, jossa syntyy taidetapahtuma, joka parhaimmillaan antaa tasavertaisuuden ja kohdatuksi tulemisen kokemuksen – piirroksen taitavuudella ei ole merkitystä. Ideana projektilla on ihmisen elämän merkityksen tärkeyden esiin tuominen ihmisen ikään tai asemaan katsomatta, pohjautuen Viktor Franklin filosofian eksistentiaaliseen ihmiskäsitykseen (Frankl, 1986).

Teen taiteellista väitöstutkimusta Aalto yliopistoon, ja tutkimukseeni liittyen olen organisoinut ja toteuttanut kuvataiteilijoiden ja kuvataiteen opiskelijoiden kanssa yhteisötaideprojektin, jonka idea on lisätä yksilön hyvinvointia kuvataiteen tekemisen keinoin. “Piirrä minut – näe minut” –taideprojektin, jonka ideana on tasa-arvoinen ja vuorovaikutteinen taidetapahtuma, jossa kuvataiteilija tai taideopiskelija piirtää yhdessä asiakkaan kanssa toinen toisiaan, tai jotain muuta yhteisessä kohtaamisessa ja keskusteluissa esiin tulevaa muistoa, tapahtumaa tai ilmiötä. Ennen piirtämistapahtumaa järjestin yhdessä Tragerterapeutti Sirpa Jauhiaisen kanssa projektiin osallistujille Taidetrager –kurssin, jossa oppilaat oppilaat harjoittelivat piirtämisen, maalaamisen ja amerikkalaisen lääkärin Milton Tragerin (1986) kehittämän Trager-liikunnan avulla vuorovaikutteista kohtaamista laitoksen asiakkaan kanssa.

kakspysty

Koska tapahtumassa taiteen vastaanottaja ei jää passiivisesti katsomaan, vaan on itse aktiivinen toimija, on tekeminen hyvin kokemuksellista ja kehollisen työskentelyn kautta voi nousta esiin erilaisia tuntemuksia. Ilmenevät ajatukset, muistot ja tiedostamaton tulevat näkyväksi piirroksen avulla ja niiden käsittelemiseen jätetään aikaa. Projektin tärkeintä antia on nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunne, sekä sukupolvien vuoropuhelu. Projekti on vaikuttanut myös oppilaitteni hyvinvointiin, mahdollistamalla siirtymisen minäkeskeisestä ongelmien kehästä ulos, muiden auttamiseen tähtäävällä toiminnalla (Frankl, 1986).

Olen väitöstutkimukseeni liittyen tarkastellut hyperreflektion ja hyper-intention (Frankl, 1986) toimintaa taiteellisessa prosessissa ja todennut, että piirtäminen ja maalaaminen auttavat pääsemään yli hyper-reflektiosta eli liiallisesta itsetarkkailusta, keholliseen maalaamis- tai piirtämisprosessiin. Myös hyper-intentiota, eli pakonomaista haluamista tai päämäärän tavoittelua, on helpompi käsitellä piirtämisen ja maalaamisen keinoin. (Marianne Silva di Prado, 2006)
Projektimme on saanut paljon kiinnostusta osakseen ja vanhusten hoitolaitoksista esitettiin toive, että jatkaisimme projektia, koska se toi niin paljon merkitystä ja mielekkyyttä laitosmaiseen arkeen. Olen oppilaitteni kanssa suunnitellut jatkavani projektia Suomen 100-vuotisjuhlavuodelle, jolloin toteutamme sen satavuotiaitten vanhusten kanssa, kunnioittaen heidän elämäänsä ja aikakauttaan.
Vuosina 2015 – 2016 syntyneistä teoksista, dokumentoinneista ja Maikki Kantolan avustuksella editoiduista lyhytelokuvista järjestetään 14.10. – 18.12.2016 taidenäyttely Myllysaaren museoon, Valkeakoskelle. Suomen juhlavuoden projektin teoksista kootaan oma näyttelynsä syksyllä 2017.
Projektiin ovat ottaneet osaa opettajan ja luennoitsijan roolissa kuvataiteilijat Maikki Kantola (BA), Petra Kallio (TAM), Mika Karhu (TAT) ja taidetapahtumien toteuttajina kanssani Päivölän opiston Kuvataidelinjan kuvataiteen ja arkkitehtuurin opiskelijat.

IMG_6279

”Draw me – See me”
– Communal project of art

For long-term patients or persons living in the ward it can be hard to find any meaning for existence, which may lead to existential vacuum (Frankl, 1986). The meaning of art as a source of well-being is a commonly known fact, but only observing a piece of art can leave one out and without fulfilment. I see here that an art process can give ingredients for better everyday life and resources of well-being in these environments.

”Draw me – See mee” project is an event of art based on equality and sharing in which an artist and a patient are drawing together. The subjects can be anything from everyday perceptions to dreams. I am researching the appearance and meaning of the unconscious in the art process for my doctoral studies in Aalto University. And as a part of my research I have done a communal art project with my art students. The main idea of the project was to increase well-being of individuals by doing art together and getting the target group to participate.

The target groups are long-term patients in hospitals or old people´s homes, including mental health patients, and also refugees, who are prisoners of the external effects. The meaning of the project is to create a shared moment, which gives a feeling of being equal and becoming visible. These moments and feelings at their best can increase the meaning of existence.
Important parts of this happening are seeing and being seen through the process. The idea is to bring out the meaning and importance of an individual without evaluating anyone by their age or status, based on the existential idea of man and the philosophy of Logo-therapy (Frankl, 1986).

Since the participant is not only passively observing but also taking part, the happening is an embodiment experience with emotional happening. Drawing can bring up memories and unconscious thoughts, which we are able to observe from the phenomenological point of view without critical analysing. The project has had a positive effect on my art students, widening their understanding of existence by being present for others.

toini-ja-ama-lehdist-kuva